Tekstin koko

Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on parantumaton ja etenevä keskushermostosairaus. Taudin motoriset oireet aiheutuvat dopamiinia välittäjäaineenaan käyttävien hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta aivorungon mustassa tumakkeessa (substantia nigra). Oireet ilmaantuvat, kun noin 60-80 prosenttia dopamiini-soluista on tuhoutunut. Taudin perussyy on edelleen tuntematon.

Taudin keskeiset oireet ovat vapina, liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys sekä asennon ja tasapainon säätelyn vaikeus. Fyysistä toimintakykyä heikentävien oireiden lisäksi Parkinsonin tauti vaikuttaa myös mielialaan, ja masennusta ja ahdistusta esiintyy jopa 40 prosentilla sairastuneista. Aloitekyvyn ja toimintatarmon heikentyminen ovat myös yleisiä ongelmia. Tautiin liittyy myös monia muita ei-motorisia oireita, kuten rakon toiminnanhäiriöitä, ummetusta, unihäiriöitä, hajuaistin huonontumista, puheen ja nielemisen ongelmia sekä muistiongelmia.

Parkinsonin taudin oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuksella, joskus myös leikkauksella. Taudin hoitoon kehitetyn levodopan markkinoille tulo 1970-luvulla merkitsi suurta edistysaskelta taudin hoidossa. Lääkehoito kehittyy koko ajan. Parkinsonin taudin oireet saadaan nykylääkityksen avulla yleensä varsin hyvin hallintaan. Edetessään Parkinsonin tauti heikentää sairastuneiden toimintakykyä kaikilla elämän osa-alueilla. Eliniän piteneminen onkin haaste sairastuneiden omatoimisuutta ylläpitävää hoitoa kehitettäessä.

Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 15 000 ihmistä. Taudinkulku vaihtelee suuresti: jonkun toimintakyky saattaa huonontua muutamassa vuodessa olennaisesti, ja joku säilyy vähäoireisena useita vuosikymmeniä. Suurin osa sairastavista sijoittuu näiden ääripäiden välille.

Lisätietoa Parkinsonin taudista