Tekstin koko

Dystonia

LL Rebekka Ortiz Helsingin yliopiston neurologian klinikasta on valmistelemassa väitöskirjaa dystoniasta Suomessa dos. Eero Pekkosen ohjauksessa. Tähän liittyen hän kollegoineen julkaisi kaksi dystoniaan liittyvää tutkimusta. Toisessa niistä selvitettiin suomalaisten servikaalidystonia-potilaiden liitännäissairauksia ja eläkkeelle siirtymistä (24*). Tutkimus perustui eri rekistereistä saatuihin tietoihin. Vuosien 2007–2016 välillä löytyi 937 servikaalista dystoniaa sairastavaa potilasta HYKS:n ja TAYS:n rekistereistä. Tavallisimmat dystoniapotilaiden liitännäissairaudet olivat masennus, ahdistus ja selkäkipu. Potilaiden eläkkeelle siirtyminen tapahtui selvästi aiemmin kuin kontrollihenkilöiden, potilailla keskimäärin 59,0 vuoden iässä ja kontrolleilla 61,7 vuoden iässä. Masennus ja ahdistus aiensivat eläkkeelle siirtymisikää. Tutkimuksen perusteella servikaalinen dystonia selkeästi vaikuttaa työkykyyn. Dystoniapotilaiden työkyvyn ylläpitoon pitäisi panostaa nykyistä enemmän.

Toinen LL Ortizin tutkimus käsitteli syväaivostimulaation (DBS) vaikutusta dystoniapotilailla (25*). Aivojen stimulaatiohoitoa on käytetty maailmalla useita vuosia vaikeissa dystoniatapauksissa. Stimulaattori asennetaan dystoniapotilailla yleensä globus pallidus- eli pallidum-tumakkeeseen. Ennen tätä tutkimusta Suomen tilanteesta ei ollut tietoja. Tutkimukseen löydettiin 37 potilasta, joille oli tehty DBS asennus vuosien 2007–2016 välisenä aikana. Lisäksi oli 4 potilasta, josta ei saatu tietoja. Hoidon tehoa arvioitiin puolen vuoden ja vuoden kuluttua stimulaattorin asennuksesta. Tehon arvio perustui sairauskertomustietoihin. Tulokset osoittivat, että syväaivostimulaatiolla oli merkittävä dystoniaa lieventävä vaikutus sekä paikallisessa että segmentaalisessa/yleistyneessä dystoniassa. Teho oli parempi vuoden kuin puolen vuoden kohdalla. Ainoastaan neljä potilasta ei hyötynyt stimulaatiosta. Infektion vuoksi neljältä potilaalta jouduttiin stimulaattori poistamaan. Tavallisin stimulaatioon liittyvä haitta oli puheen huonontuminen (n. 40 %), jota osalla pystyttiin lieventämään stimulaattorin säädöillä. Tutkimus osoittaa, että aivojen stimulaattorihoito on selkeä vaihtoehto vaikeimmissa dystoniatapauksissa. Suomalaiset tulokset ovat hyvin vertailukelpoisia muualta maailmalta saatuihin tuloksiin.

Dos Juho Joutsa Turusta on ollut mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa pyrittiin selvittämään servikaalisen dystonian anatomisia alueita aivoissa (26). Aiempien tutkimusten perusteella on ilmeistä, että aivoissa ei ole yhtä anatomista aluetta, jonka vaurio selittäisi servikaalisen dystonian, vaan taustalla on todennäköisemmin laajemman hermoverkon toimintahäiriö. Tutkimuksessa on kerätty kirjallisuudesta tapauksia (25 kappaletta), joissa tietty paikallinen aivovaurio (esim. aivoinfarkti) on aiheuttanut servikaalisen dystonian kaltaisen tilan. Näiden perusteella tehtiin hermoverkostokartasto käyttäen hyväksi terveillä tehtyjen toiminnallisten magneettikuvausten antamaa hermoverkostomallia. Saatua kartastoa testattiin sitten servikaalista dystoniaa sairastavilla potilailla (39 potilasta) ja kontrolleilla (37 henkilöä), joille oli tehty toiminnallinen magneettikuvaus. Varsin moninaisten analyysien jälkeen loppupäätelmä oli, että servikaalisessa dystoniassa toiminnan häiriö keskittyy hermoverkkoon, johon kuuluvat pikkuaivot ja tuntoaivokuori. Tutkimus antaa uutta tietoa servikaaliseen dystoniaan liittyvistä aivomuutoksista ja voi esim. auttaa stimulaatiohoidon suunnittelussa, mutta vielä jää avoimeksi, mikä aiheuttaa servikaalisen dystonian.