Tekstin koko

Kysymyksiä ja vastauksia yleisöluennolla 27.9.2022

Säätiön yleisöluentotilaisuudessa esitettiin luentoihin liittyen kysymyksiä, joista osaan jo ehdittiin vastata salissa. Vastaukset löytyvät alta, kuten myös verkossa esitetyt kysymykset asiantuntijoiden vastauksilla. Säätiö kiittää kaikkia osallistujia ja seuraajia aktiivisuudesta.

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA PARKINSONIN TAUDISTA 27.9.2022

Kysymys 1. Koronapandemian aikana on kolme vuotta kulunut hukkaan monen sairauden tutkimuksessa.  Onko tutkijoiden mielestä kaikki se, mikä parkinsonpotilailla on annettavanaan tutkimukselle, tehty? Olen lukenut viime aikoina artikkeleita, joissa sanotaan, että Parkinsonin tauti ei ole sillä tavalla seksikäs, että siihen kovin paljon investoitaisiin. Syöpä ja eräät muut painivat siinä sarjassa ekana. Oletteko tyytyväinen nyt tähän tutkimusrahoitukseen? Vai voidaanko siinä tehdä jotain kipakkaa ja äkkiä.

Mikko Airavaara

  • Tutkimusrahoitusta ei kyllä ole tarpeeksi, se täytyy sanoa. Jos ajatellaan aivotutkimusta ylipäätään ja hermorappeumasairauksia kaikkineen ja aivoinfarktien lääkekehitystä, niin me ollaan vähän samassa joukossa siinä mielessä, että monet lääketeollisuusyritykset ovat sulkeneet ohjelmiaan ja se ei tietysti ole hyvä asia. Tilanne on nyt se, että meidän pitäisi entistä enemmän satsata perustutkimukseen ja vielä näiden rappeumasairauksien perustutkimukseen. Jos lääketeollisuus ei tule sitä tekemään, ja me tiedämme, että ongelma jatkuu ja kasvaa, niin mielestäni pitäisi satsata nimenomaan akateemiseen perustutkimukseen. Ja sen rahoitukseen. Tämä on hyvin henkilökohtainen mielipiteeni.
  • Toinen näkökulma on sitten niin, että syöpätutkijat ovat olleet tehokkaampia lääkkeiden kehittämisessä viimeisten vuosikymmenien aikana kuin esimerkiksi me parkinsontutkijat. Ja se on varmasti edesauttanut tätä prosessia. Se ei ole vain suomalainen prosessi, vaan se on kansainvälinen ja se on huolestuttava prosessi, johon pitäisi pyrkiä vaikuttamaan. Pitäisi vaikuttaa Euroopan tutkimusrahoituksen kohdentamiseen.

Seppo Kaakkola

  • Parkinsonin tautihan on yksi niistä taudeista, jotka lisääntyvät maailmassa paljon nopeammin kuin monet muut sairaudet. Senkin puolesta tähän tautiin tulisi panostaa edelleen yhä enemmän. Chatissa onkin kysymys, tiedätkö mikä on Parkinson taudin juurisyy? Se voi olla, ettei sitä kukaan tiedä vielä.

Kysymys 2.  Esityksessä kerrottiin, että altistavia geenejä on ilmeisesti useampia. Minulle on tehty sellainen geenitutkimus silloin alkuvaiheessa, jolloin kerrottiin, ettei minulla ole sitä geeniä.  Äidilläni oli kuitenkin aivan samanlainen Parkinsonin tauti kuin minulla. Ilmeisesti ei osata vielä sanoa, mitkä kaikki geenit tautiin liittyvät?

Mikko Airavaara

  • Geenitutkimus on mennyt valtavia harppauksia eteenpäin viimeisten vuosikymmenten aikana ja on löydetty todella paljon eri geenejä. Ja tiedetään, että 5–10 prosentilla sairastuneilla on löydetty geneettinen syy taudin puhkeamiselle. Voi kuitenkin olla niin, että taudilla on geneettinen tausta, mutta se ei välttämättä ole yhden geenin mutaatio, vaan se voi olla useamman geenin vaikutuksen summa. Ja näitä me emme vielä tiedä.

Kysymys 3. Mikä se Lewy nyt olikaan, mihin plakkia kehittyy?

Mikko Airavaara

  • Lewyn kappale -nimitys tulee löytäjän mukaan. Ne ovat plakkeja, aggregoituneita (kasautuneita, kokkaroituneita) osia, joissa on paljon ei-liukoisia proteiineja, paljon lipidejä, siellä on solujen organelleja (soluelimiä), mitokondrioita ja muita. Tämä kokonaisuus, plakki, muodostuu pikkuhiljaa. Se ikään kuin kertyy pyöreäksi muodoksi, ja siitä tulee hyvin tiukasti rakentunut osa sinne soluun.

Seppo Kaakkola

  • Se on niin kuin esimerkiksi luumussa kivi sisällä. Se on kova solun sisällä, joka ei liukene mihinkään.

Kysymys 4. Kun nyt on ollut koronapandemia, niin miten on näkemyksenne mukaan, tuleeko Parkinsonin tauti tulevaisuudessa lisääntymään? Onko koronaviruksella mitään merkitystä Parkinsonin tautiin ja miten tähän liittyy hajuhermo. Mehän tiedämme, että koronavirus voi mennä hajuhermoa pitkin sinne striatumin seutuun. Oletteko tutkineet tätä? Mikä on veikkauksenne, ja mitä sanovat patologit?

Mikko Airaksinen

  • Tiukka kysymys, enkä uskalla ottaa kantaa. Pitää ajan kanssa katsoa miten tilanne kehittyy. Mutta totta on, että siellä (korona, Parkinson) on tämä yhteys hajuhermosta ja hajuaistin häviämisestä. Löytyy siis yhteinen biologinen ilmiö. Myöhemmin nähdään, vaikuttaako se jatkossa Parkinsonin taudin lisääntymiseen.

Kysymys 5. Henkilöllä on runsas lääkitys, josta kertoo. Hän kysyykin, missä vaiheessa vuorokautta syödään ja paastotaan, kun lääkkeitä otetaan niin usein.

Filip Scheperjans

  • Se on ongelma. Ensisijaisesti parkinsonpotilailla pyritään käyttämään pitkävaikutteisia, tasaisia lääkityksiä, mutta kun tiedetään, että levodopa on edelleen tehokkain lääke sairauden hoitoon, se joudutaan kuitenkin aina jossain vaiheessa ottamaan käyttöön. Levodopan ongelma on se, että sen puoliintumisaika on yksi tunti. Ja kun aivot ovat herkistyneet sille, joudutaan levodopaa ottamaan monta kertaa päivässä ja se otetaan tyhjään vatsaan. Silloin tulee tämä ongelma.
  • Painopiste on pitkävaikutteisiin lääkkeisiin. Mutta kun on tilanne, että tilanvaihteluita ei saada hallintaan tiheässäkään annostelussa tai sitä ei pystytä käytännössä toteuttamaan, niin nykysuositus on, että silloin pitäisi harkita edenneen vaiheen hoitoja, esimerkiksi lääkeinfuusioita ja syväaivostimulaatiota. Esimerkkinä jos potilaalla on vähintään 5 kertaa vuorokaudessa levodopa käytössä, eivätkä tilanvaihtelut ole kunnolla hallinnassa. Eri potilaille sopivat erilaiset vaihtoehdot. Tablettimuodossa ei ole enää hyvää ratkaisua. Tällöin laiteavusteisia hoitoja kannattaa harkita.

Kysymys 6. Henkilöllä syvälaitestimulaatio ja kaikkia lääkitysmuotoja käytössä. Mitä voidaan tehdä?

Filip Scheperjans

  • Onko kokeiltu säätää stimulaattoria tehokkaammaksi? Hoitoon voi yhdistää myös infuusiopumpun.

Kysymys 7. Mikä on sopivin liikuntamuoto parkinsonpotilaalle?

Kirsti Martikainen

  • Heti tulee mieleeni sauvakävely. Kaikki eivät siitä pidä, mutta liikuntamuoto, jossa lihasvoimaa harjoitetaan, on erityisen tärkeää.

Kysymys 8. Onko jokin merkitys lääkkeen otolla suhteessa liikuntasuoritukseen? Ennen vai jälkeen ja milloin? Jos on kyse raskaammasta lajista.

Kirsti Martikainen

  • Parempi ottaa lääkkeet ennen liikuntaa. Jos on off-vaiheessa, niin kaatumisriskit ja muut riskit lisääntyvät. Lääkittynä on parempi liikkua. Jos lähtee pitkälle lenkille, niin täytyy jopa ottaa mukaan vesipullo ja lääke off-vaiheen varalta.

Markku Partinen

  • Liitto tarjoaa liikuntamahdollisuuksia yhdistysten ja kerhojen kautta. Liikunta ja mindfulness yhdistyvät hienosti suomalaisen metsän ansiosta.

Seppo Kaakkola

  • Säätiö voi tukea, jos löytyy hyviä tutkimusaiheita liikunnasta.

Kysymys 9. Jos henkilölle on asennettu jo DBS (syväaivostimulaattori), miten soveltuu HIFU-hoito (suurienergiainen kohdennettu ultraääni)?

Valtteri Kaasinen

  • Se soveltuu aika huonosti. Pelkästään se, että DBS (syväaivostimulaatio)-laitteisto on pään sisällä, merkitsee, että magneettikuvaus onnistuu vain erityisjärjestelyin. Todennäköisesti siis ei onnistu. Se edellyttäisi, että koko DBS-laitteisto otettaisiin pois ja siihen vaikuttaisi myös se mihin DBS-laitteisto on asennettu. Jos se on asennettu samaan paikkaan, mihin ajatellaan HIFU-hoitoa, niin muodostuu ongelma. Toisin päin käyttö on kyllä ajateltavissa: eli ensiksi HIFU-hoito ja sitten DBS - se on periaatteessa mahdollista.

Kysymys 10. Missä vaiheessa ovat japanilaiset kantasolututkimukset?

Valtteri Kaasinen

  • En osaa vastata suoralta kädeltä, missä vaiheessa ne tutkimukset menevät. Potilastutkimukset ovat edenneet korkeintaan faasi kakkoseen.

Yleisöluennon aikana myös verkossa esitettiin kysymyksiä. Alla vastauksia esiin nousseisiin.

Kysymys 11. Voiko paksusuolentulehduksella ja Parkinsonilla olla keskenään vaikutuksia toisiinsa?

  • Tavallisin paksusuolen tulehdussairaus on haavainen paksusuolitulehdus eli colitis ulcerosa. Toinen tavallinen suoliston tulehdustauti on Crohnin tauti, jossa muutoksia on sekä ohut- että paksusuolen alueella.  Nykyisin nämä taudit useimmiten yhdistetään ja puhutaan kroonisesta tulehduksellisesta suolistosairaudesta eli IBD:stä (inflammatory bowel disease).
  • Tutkimustulokset tulehduksellisen suolistosairauden ja Parkinsonin taudin välisistä yhteyksistä ovat aika ristiriitaisia. Muutamissa tutkimuksissa on havaittu, että potilailla, joilla on tulehduksellinen suolistosairaus, on suurempi riski sairastua Parkinsonin tautiin kuin terveillä. Osassa tutkimuksia yhteyttä Parkinsonin taudin ja tulehduksellisen suolistosairauden ei ole havaittu. Jokin tutkimus jopa osoitti, että Parkinsonin tautia sairastavilla olisi vähemmän tulehduksellisia suolistosairauksia kuin muilla.
  • Suomalainen tutkimus (Mertsalmi ym. 2017) osoitti, että henkilöt, joilla on ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS, irritabile bowel syndrome) oireita (vatsakipua, ilmavaivoja, vaihtelevaa ripulia ja ummetusta, vatsan turvotusta) on suurempi riski sairastua Parkinsonin tautiin kuin terveillä. Samantapainen tulos on saatu muutamassa muussakin tutkimuksessa. Myös Parkinsonin tautia sairastavilla on enemmän IBS-oireita kuin muilla. IBS-oireiden lisääntyminen parkinsonpotilailla saattaa liittyä heidän muuntuneeseen suoliston mikrobikantaan, joka on havaittu sekä suomalaisissa että ulkomaisissa tutkimuksissa.
  • Kaiken kaikkiaan suoliston ja Parkinsonin taudin välisisiä yhteyksiä tutkitaan tällä hetkellä runsaasti.

Kysymys 12. Kuinka yleistä on, että parkinsonpotilaalla on reumasairauksia?

  • Reumasairauksiin luetaan monenlaisia tauteja, kuten nivelreuma, nivelrikko, kihti, nivelpsoriaasi, SLE (systeeminen lupus erytematosus) ja selkärankareuma. Myös osteoporoosi voidaan lukea tähän ryhmään.
  • Eräissä tutkimuksissa nivelreumapotilailla on ollut hieman pienempi riski sairastua Parkinsonin tautiin. Riskin alentuminen voi johtua nivelreumaan käytetyistä lääkehoidoista eikä itse sairaudesta. Sen sijaan nivelrikkopotilailla on havaittu enemmän Parkinsonin tautia. Koska nivelrikko on ikääntymiseen liittyvä sairaus, on se hyvin tavallinen Parkinsonin tautia sairastavilla.  Myös osteoporoosi on hyvin tavallinen parkinsonpotilailla ja sen vuoksi potilaille suositellaan D-vitamiinin käyttöä. Kihdin ja Parkinsonin taudin välillä ei ole havaittu varmaa yhteyttä. Sen sijaan psoriasis saattaa lisätä hieman riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Harvinaisempien reumasairauksien ja Parkinsonin taudin välisistä yhteyksistä ei ole kunnon tutkimustietoja.

Kysymys/Kommentti 13. Abbvielle esitän ehdotuksen tutkia ja kokeilla PID-säätöä DUODOPAn lääkesyötön ohjauksessa. Ohjaus- ja säätöparametrinä olisi syke eli pulssi.

Kysymys 14. Parkinsonin tautiin liittyy joillakin potilailla selkeä taipumus hyperaktiivisuuteen lääkityksen yhteydessä, kun koitetaan estää/heikentää off-vaihetta ja jos lääkitys menee "yli" aiheuttaen vaikeita pakkoliikkeitä. Onko tälle mahdollista itse tehdä jotain, joka vähentäisi hyperaktiivisuutta?

  • Hyperaktiivisuus ja pakkoliikkeet eli dyskinesiat liittyvät levodopan korkeisiin pitoisuuksiin. Tällaiset oireet ovat vähäisiä, jos päästäisiin tasaisiin levodopan veripitoisuuksiin, joka on levodopan tableteilla vaikea saavuttaa.  Ongelmaa voi yrittää hoitaa, ottamalla kerralla pienempiä levodopan annoksia, mutta annosteluväliä joutuu samalla lyhentämään eli ottamaan tiheämmin levodopaa. Nopeasti imeytyvät levodopavalmisteet (kuten vesiliukoinen Madopar Quick) voivat aiheuttaa joskus pahoja hyperaktiivisuuksia ja dyskinesioita ja näiden valmisteiden välttäminen voi osaltaan auttaa. Suoleen infusoitavan levodopan (Duodopa, Lecigon) määrä voidaan säätää sopivaksi, niin, ettei hyperaktiivisuutta esiinny. Tulossa on myös ihon alaisesti infusoitava levodopa, jolla voi dyskinesioita helpottaa. Myös syväaivostimulaatiolla voidaan pakkoliikkeitä usein helpottaa, osittain siksi, että lääkitystä voidaan vähentää. Amantadiinin käyttö auttaa osalla potilaista pakkoliikkeisiin. Tutkimuksissa on myös muita valmisteita pakkoliikkeiden hoitoon.
  • Eräillä potilailla on kehittynyt jonkinlainen kiintymys levodopaan, niin että he neurologin mielestä ottavat sitä liikaa ja ovat lähes jatkuvasti pakkoliikkeisiä ja hyperaktiivisia. Tällaiset potilaat kertovat usein, että he pelkäävät vaikeita off-vaiheita ja ottavat “varmuudeksi” tarpeeksi levodopaa. Pyrkimyksenä heidänkin kohdallaan on vähitellen vähentää levodopan päivittäistä annosta.

Kysymys 15. Parantavaa lääkettä on etsitty iät ja ajat. Onko turhaa odottaa pysäyttävää hoitoa?

  • Valitettavasti toistaiseksi tautia pysäyttävää tai edes taudin etenemistä hidastavaa hoitoa tai lääkettä ei ole löytynyt, mutta toivoa ei toistaiseksi ole menetetty.  Nykyisin ymmärretään yhä paremmin hermosolujen muutokset Parkinsonin taudissa ja tätä kautta voidaan paremmin löytää lääkkeitä, jotka estäisivät solukuoleman ja taudin etenemisen. Tutkimuksia on menossa monella yhdisteellä ja esim. eräät diabeteksen hoitoon käytetyt lääkkeet ovat olleet lupaavia Parkinsonin taudin etenemisen estossa.

Kysymys 16. Mikä on Parkinsonin taudin juurisyy? ROOTCAUSE ANALYSIS?

  • Valitettavasti Parkinsonin taudin perimmäinen syy on edelleen tuntematon. Runsaasti kannatusta on saanut ns. Braaken hypoteesi, jonka mukaan tauti alkaa suolistosta, jonne tuntemattomasta syystä ensin kertyy alfasynukleiinia ja sen eri muotoja. Ensimmäiset oireet voivat siten tulla suolistosta. Vähitellen alfasynukleiini ja sen eri muodot kulkeutuvat keskushermostoon ja vasta melko myöhään itse striatumin alueelle. Toisaalta runsaat 10 % Parkinsonin taudista näyttäisi olevan perinnöllistä ja puhkeavan varhaisemmalla iällä. Mutaatioita on hyvin monenlaisia, osa myös ym. alfasynukleiinin geenissä. Myös ympäristön myrkyt (vesakkomyrkyt yms.) ovat syytettyjen penkillä ajoittain, samoin aivojen traumat (nyrkkeily, amerikkalainen jalkapallo, jääkiekko!). Ikääntyminen on myös varma riskitekijä.

Kysymys 17. Yli 10 vuotta sitten ORION päätti etsiä paremman COMT-estäjän, joka korvaa ENTAKAPONIN. (Lähde: PÖRSSITIEDOTE)

  • Orionilla on uusia ilmeisen hyviä COMT:ia estäviä yhdisteitä, mutta "kaupallisista" syistä he eivät itse halua kehittää niitä eteenpäin. Sen sijaan odottavat, josko joku yritys kiinnostuisi niitä kehittämään; Orion itse on jo ilmoittanut, ettei se enää panosta parkinsonlääkkeiden kehittämiseen. Olemme jo 2014 esittäneet Orionille ajatuksen Stalevon ominaisuuksien parantamiseksi (karbidopan annos suuremmaksi), mutta siihen ei ole tartuttu eikä tuotu kauppaan. Orion on myös itse toistanut aiempia tuloksiamme siitä, että karbidopaa todella kannattaisi antaa selvästi enemmän kuin mitä nykyisissä valmisteissa on. Näin levodopaa saataisiin kulkeutumaan entistä paremmin aivoihin. Edullinen vaikutus oireisiin on todettu jopa Orionin omissa kliinisissä tutkimuksissa.

Kysymys 18. Luin Iso-Britannian Parkinson liiton sivuilta, että B3 -vitamiineja tutkitaan tällä hetkellä paljon eri maissa Parkinsonin hoidossa. Onko tästä lisää tietoa?

  • B3-vitamiiniasia on hankala. Prof. Anu Wartiovaara (Suomalainen) sitä suosittelee jopa kaikkiin hermorappeumasairauksiin, etenkin eräisiin synnynnäisiin geneettisiin harvinaissairauksiin. Näissä taudeissa on hyvin suurilla annoksilla (grammaluokkaa) saatu jonkin verran tilaa paremmaksi. Näyttö Parkinsonin taudissa on todistamatta, mutta ei B3:n käytöstä varmaan ole haittaa. Yleisperiaate on se, että vitamiinilisistä on hyötyä vain, jos ao. vitamiinista on puutetta. Suomalaisesta ruuasta saadaan liki kaikkia vitamiineja riittävästi. Vanhuksilla vain D-vitamiinista voi tulla puutetta.

Kysymys 19. Missä vaiheessa on oikea hetki laittaa DBS - laite?

  • DBS-laitteen eli stimulaattorin asennusta suositellaan potilaille, joilla on suuria vaikeuksia lääkehoidon kanssa.  Heillä on päivittäistä huomattavaa tilanvaihtelua, pakkoliikkeitä tai vaikeaa vapinaa. Heidän pitää reagoida levodopalle eli saada hyötyä (ja usein pakkoliikkeitä) levodopasta. Tämä ei koske vaikeaa vapinaa sairastavia. Hoidon aloittamista ei saisi lykätä liian myöhään (yleensä yli 15 vuotta sairastamisesta), koska silloin stimulaattorista saatu hyöty on huonompi ja lyhytaikaisempi.  Tarkempi arvio stimulaattorin soveltuvuudesta tehdään yliopistosairaaloiden neurologian klinikoissa.

Kysymys 20. Onko Parkinsonin tauti sama kuin Lewyn kappaletauti?

  • Ei aivan. Lewyn kappale -tauti (tri Lewyn mukaan nimetty) tarkoittaa sairautta, joka on yhdistelmä muistisairaudesta ja parkinsonismista.  Lewyn kappale -taudissa potilailla on tyypillisesti hahmottamisen, toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuudenongelmia, vireystilan vaihtelua, näköharhoja, sekavuutta ja vilkeunen käyttäytymishäiriöitä (RBD).  Parkinsonismioireina on yleensä hitautta ja jäykkyyttä, harvemmin vapinaa. Muistioireet ja parkinsonismioireet esiintyvät jo alusta lähtien yhtaikaa (tai noin vuoden sisällä).  Sen sijaan Parkinsonin tautiin liittyvä muistisairaus kehittyy hitaasti vuosien tai vuosikymmenien aikana. Oireiltaan Parkinsonin tautiin liittyvä muistisairaus on hyvin samankaltainen kuin Lewyn kappale -tauti.
  • Sekä Lewyn kappale -taudissa että Parkinsonin taudissa aivojen hermosoluissa esiintyy Lewyn kappaleita, mutta Lewyn kappale -taudin potilailla niitä on aivoissa runsaammin ja laajemmalla alueella. Lewyn kappale -taudista ja Parkinsonin taudin muistisairaudesta voidaan käyttää yhteisnimitystä Lewyn kappale -patologiaan liittyvät muistisairaudet. 

Kysymys 21. Jos Lewyn kappale on ”roskakori”, miksi tavoitteena on estää sen kehittyminen?

  • Lewyn kappale sinänsä voi olla “roskakori”, mutta se sisältää useita valkuaisaineita, jotka jostain syystä laskostuvat väärin hermosoluissa ja saostuvat ja kertyvät sitten Lewyn kappaleisiin. Tärkein näistä valkuaisaineista on alfasynukleiini.  Vääränlaisen alfasynukleiinin muodostumisen ja kertymisen estäminen on tällä hetkellä eräs tärkeimpiä tutkimuskohteita Parkinsonin taudissa. Jos alfasynukleiinin kertyminen pystyttäisiin estämään, on todennäköistä, että myös Parkinsonin taudin eteneminen estyisi.

Kysymys 22. Liittyykö, onko yhteyttä rajuun laihtumiseen ja Parkinsonin tautiin?

  • Eräissä tutkimuksissa (mm. Suomesta) on havaittu, että lihavuus lisää riskiä sairastua myöhemmin Parkinsonin tautiin. Sen sijaan ei ole näyttöä, että voimakas laihtuminen liittyisi Parkinsonin taudin syntymiseen. Tiedetään kyllä, että Parkinsonin tautia sairastavat usein laihtuvat taudin edetessä. Laihtumisen taustalla lienee useita tekijöitä, kuten alentunut ruokahalu, huonontunut hajuaisti, hidastunut pureskelu ja nieleminen, ummetus, pahoinvoinnin tunne, masennus ja pakkoliikkeet.

Kysymys 23. Minkä takia DBS-hoito esti ulosteensiirtotutkimukseen osallistumisen aiemmin?

  • Tutkimuksessa arvioitiin motorinen tilanne OFF-vaiheessa eli ilman lääkkeen vaikutusta. Stimulaattorin käyttö sekoittaisi OFF-vaiheen arviota.

Kysymys /kommentti 24. Entakaponin määrän ylittäessä siirtorajan, se aiheuttaa ummetuksen. Jokaisessa stalevo-tabletissa on sama määrä "entaa" 200 mg. Väärin. Comt-estäjä on otettava erikseen?

  • Entakaponin tutkimuksissa lääkkeen haittavaikutuksena ummetusta on esiintynyt noin 10 %:lla potilaista eikä esiintyminen ole eronnut merkittävästi pelkkää levodopaa (+ karbidopa tai benseratsidi) käyttäneistä potilaista. Ei ole myöskään mitään osoitusta, että ummetus liittyisi entakaponin annokseen. Tämä tieto osaltaan puoltaa sitä, että entakaponin voi ottaa yhdessä levodopan kanssa. Täytyy muistaa, että ylipäätänsä ummetusta esiintyy yli puolella potilaista ja sitä voi olla jo vuosia ennen Parkinsonin taudin motorisia oireita. Entakaponin käyttöön on liitetty myös ripulia.

Kysymys 25. Ovatko jalkakivut, ristiselkäkivut ja yleensä lannerankakivut yleisiä Parkinsonin taudissa?

  • Monenlaiset kivut ovat tavallisia Parkinsonin tautia sairastavilla. Tutkimuksissa kipuja on raportoinut 40–80 % potilaista. Tavallisimpia ovat lihas- ja nivelkivut, kuten jalka- ja selkäkivut. Ne voivat liittyä jäykkyyteen, jolloin Parkinsonin taudin lääkityksen tehostaminen voi auttaa.  Usein kivut liittyvät nivelkulumiin tai muihin syihin ja hoitona voidaan suositella mm. liikuntaa, fysioterapiaa ja mietoja kipulääkkeitä.

Kysymys 26. Liittyykö jalkojen ja käsien voimattomuus siihen, että lääke ei vaikuta? Onko tämä pakkoliikkeiden muoto`?

  • Kyllä usein voi näin olla eli kyseessä on ns. OFF-vaihe. Jos tällaisia voimattomuustilanteita on useasti, kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, voisiko lääkitystä tehostaa. Voimattomuuskohtaukset eivät ole pakkoliikkeitä. Pakkoliikkeet eli tahattomat liikkeet eli dyskinesiat ovat päinvastoin kuin voimattomuuskohtaukset merkki, että lääke (yleensä levodopa) vaikuttaa liian voimakkaasti.

Kysymys 27. Esityksissä on mainittu ylimääräisen levodopa-tabletin ottamisesta... milloin se auttaa heikkoon oloon ja näin saa tehdä?

  • Potilas joutuu ottamaan ylimääräistä levodopaa esimerkiksi tilanteissa, kun taudin oireet nopeasti pahenevat eli tulee ns. OFF-vaihe. Tällöin voi kokeilla veteen liuotettavaa ja nopeimmin imeytyvää levodopavalmistetta (Madopar Quick), mutta on muistettava, että senkin imeytyminen vie vähintään 20–30 minuuttia. Tätä nopeammin vaikuttaa ihon alle ruiskutettava apomorfiini, jonka vaikutus alkaa 5–10 minuutissa. Nopeammin OFF-vaiheeseen vaikuttavia ovat myös levodopan suihke ja apomorfiinin kielen alle asetettava liuska, joita on jo USA:ssa käytettävissä.
  • Monet potilaat ottavat hieman ylimääräistä levodopaa ennen voimakasta fyysistä rasitusta, kuten juoksua tai tenniksenpeluuta.  Varsinaista tutkimustietoa tästä asiasta ei taida olla.

Kysymys 28. Mitkä ovat parhaat probiootit ym. suolistolle?

  • Probiootit sisältävät mikrobeja (yleensä bakteereita) ja niillä pyritään muuttamaan suoliston mikrobikantaa. Niitä on tutkittu mm. antibioottihoitojen haittojen ehkäisyssä, ripulitaudeissa, laktoosi-intoleranssissa ja ärtyvän suolen oireyhtymässä. Muutamia tutkimuksia on tehty myös Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla. Kahdessa kontrolloidussa tutkimuksessa probiootit vähensivät merkittävästi potilaiden ummetusta. Toistaiseksi ei ole mitään tietoa, vaikuttavatko probiootit Parkinsonin taudin oireisiin tai taudin etenemiseen suotuisasti, mutta useita tutkimuksia on menossa. Probioottivalmisteita on kaupan monenlaisia eikä tutkimustiedon valossa voi toistaiseksi antaa mitään suositusta yksittäisistä valmisteista. 

Kysymys 29. Kuinka pääsisi ulosteensiirtoon? Tulisin "hypynkengässä".

  • Ulosteensiirrosta Parkinsonin taudin hoidossa on menossa tutkimus Suomessa, johon ei tiettävästi enää oteta uusia potilaita. Myös ulkomailla on menossa muutama tutkimus. Täytyy odotella tuloksia, ennen kuin voidaan tehdä johtopäätöksiä hoidon hyödystä Parkinsonin tautia sairastaville.

Kysymys/kommentti 30. M.J. Foxin säätiö on kerännyt yli 1000 miljoonaa dollaria tutkimukseen, mutta ei ole saanut merkittäviä tuloksia aikaan. Kun on liikaa rahaa, ajatellaan liian monimutkaisesti?

  • Foxin säätiö on yksi merkittävimmistä Parkinsonin tautia tukevista tahoista. Vaikka toistaiseksi ei ole Parkinsonin taudin etenemistä estävää lääkettä löytynyt sen eikä muidenkaan tukemista tutkimuksista, on kuitenkin runsaasti merkittäviä tutkimushavaintoja saatu aikaan. Merkittävää on, että Foxin säätiön tukemat tutkimukset ovat avoimia eli tulokset ovat kaikkien luettavissa säätiön sivuilta. Vaikka Foxin säätiö on yhdysvaltalainen, on se jakanut 30 % apurahoistaan USA:n ulkopuolelle, mm. Suomeen. 

Kysymys 31. Onko uusia lääkkeitä kehitteillä Parkinsonin tautiin?

  • Koska Parkinsonin tauti on itse asiassa puutostauti, jossa dopamiinin määrä aivoissa on tippunut kriittisen rajan alapuolelle, käypä hoito on periaatteessa korvaushoitoa. L-dopa (levodopa) on edelleen keskeinen ja oireiden suhteen paras hoito. Viimeisimmät ”uudet” lääkkeet ovatkin muodossa tai toisessa jollain lailla yrittäneet tehostaa L-dopa-hoitoa. Vanhastaan tiedetään, että estämällä aivojen ulkopuolella L-dopaa muuttumasta dopamiiniksi (karbidopa, benseratsidi) paranee L-dopan hyödyntyvyys ratkaisevasti. Valitettavasti näitä DDC-estäjiä annostellaan liian niukasti, jolloin dopamiinia tuotto ei täysin esty. COMT-estäjä entakaponi (tai uudempi opikaponi) estää L-dopan metaboliaa 3-OMD:ksi myös aivojen ulkopuolella ja parantaa edelleen L-dopan hyödyntämistä ja tuo L-dopalle tunnin verran lisätehoa joka päivä. Tämä idea on toiminut hyvin jo yli 20 vuoden ajan. Kiinteästä L-dopa-karbidopa-entakaponi yhdistelmästä on kehitetty myös olennaisesti parannettu versio, mutta valitettavasti sitä ei ole tuotu kauppaan.
  • Uusia L-dopan annostelumuotoja on kehitetty ja edelleen lisää on tulossa saataville lähiaikoina.
  • Se käsitys, että L-dopa olisi aivoille jotenkin myrkyllistä, ei pidä paikkaansa. Vaikka L-dopasta voi jossain määrin muodostua reaktiivisia radikaaleja, elimistön runsaat omat suojamekanismit eliminoivat vaaran. L-dopahoidon aloittamista ei siis pidä pitkittää.
  • Toinen tapa hoitaa on tietysti antaa lääkkeitä, jotka piiskaavat suoraan dopamiinin reseptoreita. Tällöin jää pois se steppi, että L-dopa pitää syntetisoida dopamiiniksi.
  • Kolmas tapa on estää dopamiinin hajoamista aivoissa esim. MAO-estäjillä, ja niitä on kovasti kehitetty ja uusiakin on tulossa. Toiveena on ollut, että saataisiin kehitetyksi sellaisia yhdisteitä, joilla olisi myös tautia pysäyttävää vaikutusta. Ei ole onnistuttu.
  • Scheperjansin L-dopan käyttöä käsittelevä kirjoitus Duodecimissa (2022:138:2017-25) kertaa perusasiat selkeästi.
  • Toistaiseksi käytössä tai edes lähiaikoina tulossa ei ole ainuttakaan hoitoa, joka estäisi tai merkittävästi hidastaisi Parkinson taudin etenemistä. Perusongelmana on se, ettemme tiedä mikä laukaisee dopamiinisolujen kuolemaan johtavan prosessin. Suuri osa esim. Foxin säätiön mittavasta rahoituksesta lieneekin suunnattu tämän arvoituksen selvittämiseen. Koska pieni osa Parkinsonin taudista johtuu geenimutaatioista, sieltä on haettu puuttuvaa rengasta, huonolla menestyksellä. Keskeinen ”myrkky” taudin synnyssä lienee alfasynukleiini (aSyn), jonka eri muodoista osa on haitallisia. Niinpä aSyn:iä sisältäviä plakkeja ja säikeitä on yritetty liuottaa, salvata vasta-aineilla ja niiden syntyä estää. Solu- ja eläinkokeissa on saatu osin lupaaviakin tuloksia, mutta myös negatiivisia. Taudin torjumista ajatellen toimenpiteet pitäisi tehdä taudin oireettomassa vaiheessa. Mikään verikoe ei valitettavasti kerro, onko tauti tulossa vai ei.
  • Yksi lupauksia antanut linja liittyy aivojen hermokasvutekijöihin. Ne toimivat erittäin hyvin eläinkokeissa, mutta kliinisten kokeiden tulokset ovat olleet pettymys. Luultavasti hoidoissa on ollut teknisiä ongelmia ja lisäksi hoidetut potilaat ovat olleet jo taudin loppuvaiheessa, jolloin merkittävää paranemista ei edes voi olettaa tapahtuvan. Toisaalta taudin alkuvaiheessa olevien hoitaminen ei ole tuntunut eettiseltä. Tilanne voi muuttua dramaattisesti, jos hermokasvutekijöiden johdoksia voidaan antaa ruiskeena suoneen tai ihon alle.

Kysymys 32. Parkinson ja lääkekannabis - mielipiteitä?

  • Lääkekannabis -termi lienee hieman harhaanjohtava, koska on koostumukseltaan monenlaisia kannabispohjaisia valmisteita. Tällä hetkellä kahdella kannabispohjaisella lääkevalmisteella on käyttölupa Suomessa. Toinen on tarkoitettu MS-taudista johtuva lihasjäykkyyden (spastisuuden) lievittämiseen ja toinen eräiden vaikeiden lasten epilepsioiden hoitoon.  On myös olemassa monenlaisia kasvispohjaisia kannabisvalmisteita, joissa eri kannabisyhdisteiden pitoisuus vaihtelee eivätkä nämä ole Suomessa virallisesti hyväksytty. 
  • Kannabiksen vaikutusta Parkinsonin taudin oireisiin on tutkittu runsaassa 20 eri tutkimuksessa. Näistä tutkimuksista vain muutama on ollut kontrolloitu tutkimus. Tämänhetkinen johtopäätös näiden tutkimusten tuloksista on, ettei kannabiksella ole merkittävää vaikutusta Parkinsonin taudin oireisiin tai taudin kulkuun.  Joissakin yksittäisissä tutkimuksissa on kannabiksella havaittu jonkin verran vaikutusta mm.  vapinaan, ahdistukseen, kipuihin ja lihaskramppeihin. Vaaditaan kuitenkin suuremmalla potilasaineistolla tehtyjä kontrolloituja tutkimuksia kannabiksen mahdollisen hyödyllisyyden (tai haitallisuuden) osoittamiseksi.

Kysymys 33. Onko verenpainelääke Felodipin aiheuttanut ongelmia Parkinson lääkkeiden kanssa? Sopimattomien lääkkeiden luettelossa mainitaan, että kalsiumsalpaajat voivat viedä tehon Parkinson lääkkeiltä?

  • Felodipiinistä ei ole raportoitu, että se pahentaisi Parkinsonin taudin oireita. Ylipäätänsä kalsiumsalpaajat ovat aiheuttaneet hyvin harvoin Parkinsonin taudin oireiden pahenemista. Eniten raportteja on flunaritsiinistä, joka on erityislupavalmiste ja käytetään migreenin hoitoon.   Kalsiumsalpaajat alentavat verenpainetta, joka parkinsonpotilailla pyrkii olemaan matala jo muuten; lisäksi kalsiumsalpaajlla on jonkin verran neurologisia haittavaikutuksia, jotka lisäävät taudin oireita.

Kysymys 34. Kuinka kauan DBS toimii? Jostakin olen kuullut, että 10–15 vuotta. Mitä tämän jälkeen?

  • Periaatteessa DBS-laitteisto toimii potilaan koko eliniän.  Yksittäisiä vaurioita voi tapahtua laitteistossa ja ne ovat useimmiten korjattavissa. Laitteiston tarvitsema akku on vaihdettava noin viiden vuoden välein.
  • Valitettavasti usein DBS:n teho Parkinsonin taudin oireisiin heikkenee vuosien aikana. Tämä johtuu taudin etenemisestä aivoissa eli lisääntyneestä solukuolemasta. Osalla potilaista tehon heikkeneminen voi tapahtua jo ennen 10 vuotta asentamisesta, mutta on myös paljon potilaita, joilla teho on kestänyt yli 15 vuottakin. Tehon kesto riippuu myös siitä, kuinka pitkän ajan on sairastanut ennen stimulaattorin asentamista.

Kysymys 35. Mikä liikuntamuoto olisi erityisen hyvä Parkinsonia sairastavalle?

  • Yleinen periaate on, että liikunta on hyödyllistä riippumatta siitä, mitä liikuntamuotoa käyttää. Eli jokaisen potilaan kannattaa harrastaa sitä liikuntamuotoa, joka tuntuu mieluisimmalta ja turvalliselta.

Kysymys 36. Miksi juoksumatto? Onko tehokkaampaa kuin kävely?

  • Juoksumattoa käytetään paljon tutkittaessa liikunnan vaikutuksista Parkinsonin tautiin. Sen etuna on, että rasituksen määrää ja kestoa voidaan vaihdella ja mitata tarkasti ja olosuhteet muutenkin standardisoida. Sama hyöty on saatavissa varmasti myös kävellen tai juosten ulkona luonnossa. Tasapainovaikeudet voivat joskus puoltaa juoksumaton käyttöä. Jotkut juoksumaton käyttäjät haluavat katsoa esim. televisiota, samalla kun kävelevät tai juoksevat.

Kysymys 37. Jos liikunta kerran on lääke, miksi ei julkinen terveydenhuolto tue liikuntaa taloudellisesti? Fysioterapia, kehonhuoltokurssit ja kuntosalit tulevat kalliiksi, eikä läheskään kaikilla ole niihin varaa.

  • Tämä on hyvä kysymys. Pitäisi vaikuttaa politiikkoihin ja rahakirstun vartijoihin!

Kysymys 38. Rasittaako runsas liikunta soluja, jotka tuottavat dopamiinia, jos tuotanto on jo heikentynyt.

  • Ei ole mitään näyttöä siitä, että runsas liikunta lisäisi dopamiinisolujen tuhoutumista. Päinvastoin on näyttöä siitä, että liikunta on neuroprotektiivista eli suojaisi dopamiinisoluja kuolemalta.

Kysymys 39. Eteneekö sellainen Parkinson nopeammin, johon ei liity vapinaa?

  • Näin saattaa olla. Parkinson-potilaat voidaan jakaa kahteen tai kolmeen ryhmään oireiden perusteella. Ensimmäisen ryhmän potilailla vapina on pääasiallisin oire, toisen ryhmän potilailla hitaus ja jäykkyys. Kolmannella ryhmällä on jo alkuvaiheista tasapainon ja kävelyn vaikeuksia ja kaatumisia. Joidenkin mielestä toinen ja kolmas ryhmä ovat yhdistettävissä. Joka tapauksessa useampi tutkimus on osoittanut, että vapinapainotteisilla potilailla Parkinsonin tauti etenee hitaammin kuin niillä, joilla ei ole vapinaa. Tämä tulos on saatu ryhmiä vertailemalla ja yhden potilaan kohdalla on vaikea ennustaa taudin etenemistä, koska vaihtelu on suurta.

Kysymys 40.  Onko sydänsairauksilla ja Parkinsonin taudilla tutkittua yhteyttä? Kysyjällä on Parkinsonin tauti ja muitakin diagnooseja, mm. nitrot sydänvaivoihin.  Terveyskeskuksessa kävi kuitenkin niin, että nuorempi lääkäri konsultoi vanhempaa kollegaa sydänoireiden, mukaan lukien turvotus, vuoksi ja tämä totesi, ettei jatkotutkimuksiin ole aihetta, koska potilaalla on Parkinson.

  • Koska Parkinsonin tautia sairastavat ovat pääosin iäkkäitä ihmisiä, esiintyy heillä paljon sydän- ja verenkiertosairauksia, kuten sydän- ja aivoinfarkteja. Nämä ovat myös eräs tavallisimmista potilaiden kuolinsyistä. Muutamien väestötutkimusten perusteella Parkinsonin tautia sairastavilla on hieman enemmän sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia kuin muilla. Yksi tavallinen verenkierrollinen ongelma on verenpaineen lasku seisomaan noustessa ja siihen liittyvä huimaus. On vaikea ymmärtää, miksi Parkinsonin tauti estäisi potilaan sydäntutkimuksia.

 

Yleisöluentotilaisuuden 27.9.2022 esitykset (Airavaara, Scheperjans, Martikainen, Kaasinen) löytyvät artikkelikokoelmasta sekä sivuilta www.liikehairio.fi.

Päivitetty 23.11.2022 Suomen Parkinson-säätiön asiantuntijat