Tekstin koko

Parkinsonin tauti, isotooppitutkimukset

Varsin paljon kiinnostusta on saanut Turun yliopiston kliinisten neurotieteiden osaston ja TYKS:n neurologian klinikan, patologian sekä isotooppikeskuksen tutkijoiden julkaisu koskien 14 parkinsonismipotilaan elinaikaisen dopamiinitransportteritutkimuksen (DAT Spect) ja kuolemanjälkeisen aivojen dopamiiniratojen välistä yhteyttä (4). Tutkimuksessa oli mukana 10 Parkinson-potilasta ja 4 atyyppistä parkinsonismipotilasta, joille oli tehty keskimäärin viisi vuotta ennen kuolemaa striatumin dopamiiniaktiivisuutta mittaava DAT Spect-tutkimus. Neuropatologisesti tutkittiin putamenin (osa striatumia) dopamiinisäikeet käyttäen tyrosiinihydroksylaasivärjäystä (TH-värjäys).

Tutkimuksessa havaittiin, että DAT Spect tulosten ja putamenin dopamiinisäikeiden väillä ei ollut korrelaatiota. Tulos oli yllättävä, koska on ajateltu, että DAT Spect nimenomaan mittaa putamenin jäljellä olevien dopamiinipäätteiden määrää. Tutkijoiden päätelmä on, ettei DAT Spect mittaa dopamiinisäikeiden määrää vaan kuvastaa jotenkin muuten putamenin (striatumin) dopamiiniaktiivisuutta. Kirjoitukseen lähetetyssä kommentissa huomautettiin, että Spect-tutkimuksen ja kudostutkimuksen välillä oli useita vuosia, joka voisi selittää löydöstä. Kirjoittajat vastasivat, että heidän selvitysten mukaan tutkimusten aikavälin pituudella ei näyttäisi olevan merkitystä, mutta täysin tätä ei voi poissulkea. Varmaa vastausta onkin vaikea saada, koska käytännössä on mahdottomuus tehdä samanaikaisesti aivojen DAT Spect-tutkimus ja neuropatologinen kudostutkimus.

Turkulais-helsinkiläinen tutkimusryhmä julkaisi DAT-Spect tutkimuksen, jossa arvioitiin motoristen löydösten ja striatumin DAT-Spect tulosten välistä yhteyttä (5*). Tutkimuksessa oli mukana 221 Spect-tutkimukseen lähetettyä parkinsonismi- tai vapinapotilasta, joille tehtiin kliininen motorinen arvio Spect-tutkimuksen yhteydessä. 110 potilaalla DAT-Spect oli poikkeava ja heitä verrattiin potilaisiin, joilla tulos oli normaali. Yläraajan jäykkyys ja kasvojen ilmeettömyys olivat ainoat löydökset, jotka korreloivat merkittävästi striatumin dopamiiniaktiivisuuden vähentymiseen. Tulokset ovat sikäli yllättäviä, että vain nämä kaksi löydöstä korreloivat, koska esim. bradykinesiaa (hitautta) on pidetty melko selvänä merkkinä striatumin dopamiinin puutoksesta. Osa selitys ilmeisesti on se, että vertailuryhmälläkin oli oireita eikä siis kysymyksessä olleet terveet henkilöt.

Sama tutkimusryhmä on julkaissut toisenkin DAT-Spect tutkimuksen, jossa arvioitiin ei-motoristen oireiden ja striatumin DAT-Spect tutkimuksen välistä yhteyttä (6*). Tässä tutkimuksessa oli mukana 193 potilasta, jotka lienevät osin samoja kuin edellä kuvatussa tutkimuksessa. Tutkimusasetelmakin oli muutoin sama kuin edellä, mutta kliinisenä arviona käytettiin ei-motoristen oireiden määrää. 84 potilaalla DAT-Spect oli poikkeava ja 109 potilaalla se oli normaali. Mitään kovin suuria eroja ei havaittu ryhmien välillä ei-motorisissa oireissa, masennuksessa (depressiossa), ahdistuneisuudessa eikä REM-unihäiriöissä. Ainoastaan hahmotuskyvyssä ja tarkkaavaisuudessa oli oireita enemmän ryhmässä, jossa DAT-Spect oli normaali. Tulosta voinee tulkita niin, että aivojen dopamiinin vähentymisellä on vähän merkitystä ei-motorisiin oireisiin, ainakin kokonaisuudessaan, mutta ei välttämättä johonkin yksittäiseen oireeseen.

Turun yliopiston tutkijaryhmä dos. Valtteri Kaasisen johdolla on tehnyt laajan vertailevan meta-analyysin, jossa on selvitetty aivojen presynaptista dopamiinitoimintaa mittaavien PET- ja Spect tutkimusten (esim. DAT-Spect) tuloksia epätyypillisissä parkinsonismeissa, kuten monisysteemiatrofiassa (MSA), etenevässä supranukleaarisessa halvauksessa (PSP) ja kortikobasaalisessa oireyhtymässä (CBS), verrattuna Parkinsonin tautiin (7). Kirjoittajat löysivät 1711 aiheeseen liittyvää julkaisua, joista lopulliseen analyysiin kelpasi 35 tutkimusta. Yhteenveto osoitti, että PSP-taudissa presynaptinen striatumin dopamiinitoiminta on merkittävästi huonompi kuin Parkinsonin taudissa. MSA taudin parkinsonismi-alaryhmässä dopamiiniaktiivisuus on merkittävästi alempi kuin MSA taudin pikkuaivotyyppisessä ryhmässä. Tämäkin analyysi osoittaa, että dopamiinitransportteritutkimus (DAT-Spect) ei oikein sovellu erottelemaan eri parkinsonismeja toisistaan. Tämä on laaja katsaus, joka on vaatinut paljon aikaa julkaisujen läpikäymisessä.

Hyvien kuvantamismarkkerien tarvetta epätyypillisissä parkinsonismeissa käsitellään myös monikansallisessa katsauksessa, jossa dos. Valtteri Kaasinen on ollut mukana (8).