Tekstin koko

Parkinsonin tauti, kasvutekijätutkimukset

Prof. Saarman ryhmä Helsingin yliopistosta yhdessä Tarton yliopiston tutkijoiden kanssa määritti kasvutekijöiden MANF:n (Mesencephalic Astrocyte-derived Neurotrophic Factor) ja CDNF:n (Cerebral Dopamine Neurotrophic Factor) seerumipitoisuuksia Parkinson-potilailla (16). Seeruminäytteitä oli 34 virolaiselta Parkinson-potilaalta ja 35 kontrollihenkilöltä. Toisessa osassa tutkimusta määritettiin veren MANF ja CDNF mRNA pitoisuuksia 60 potilaalta ja 30 kontrollihenkilöltä. Tutkijat havaitsivat, että MANF-pitoisuus oli noin kaksi kertaa korkeampi Parkinson-potilaiden seerumissa kuin kontrolleilla. MANF-pitoisuus korreloi masennukseen määrään mutta ei Parkinsonin taudin motorisiin löydöksiin. Veren mRNA MANF tasoissa ei ollut eroja potilaiden ja kontrollien välillä. Seerumin CDNF tasot olivat hyvin matalia eikä ryhmien välillä ollut eroa. Sen sijaan veren CDNF mRNA taso oli keskimäärin 26 % korkeampi potilailla. Tämä tutkimus lienee ensimmäinen maailmassa, jossa näiden kasvutekijöiden veripitoisuuksia on määritetty Parkinson-potilailta. Toistaiseksi on vaikea arvioida, mikä merkitys kohonneella seerumin MANF-pitoisuudella on Parkinsonin taudissa. Tutkijat ehdottavat, että jatkossa sitä kannattaisi mitata alkuvaiheen potilailta ja arvioida, sopisiko MANF määritys Parkinsonin taudin markkeriksi.

Prof. Saarman ryhmä Helsingin yliopistosta on ollut mukana australialaisessa tutkimuksessa, jossa määritettiin kasvutekijöiden pitoisuuksia Parkinson-dementia-potilaiden aivojen hippokampustumakkeesta (17). (Hippokampus on eräs tärkeimmistä muistiin liittyvistä aivoalueista). Näytteet otettiin 10 Parkinson-dementia-potilaalta ja 9 kontrollihenkilöltä aivojen neuropatologisen tutkimuksen yhteydessä. Tutkijat havaitsivat, että hippokampuksen GDNF:n (Glial cell-Derived Neurotrophic Factor) taso oli merkittävästi matalampi (19 %) Parkinson-potilailla verrattuna kontrolleihin, kun taas CDNF pitoisuus oli merkittävästi kohonnut. Sen sijaan näillä kasvutekijöillä värjäytyvien solujen määrässä ei ollut eroja. Tutkimuksessa määritettiin monia muitakin kasvutekijöitä, joiden pitoisuuksissa ei ollut eroja, paitsi FGF2 (Fibroblast Growth Factor 2), jonka taso oli koholla potilasnäytteissä. Tutkimus osoittaa, että ainakin hippokampuksessa GDNF ja CDNF näyttävät käyttäytyvän eri tavalla. Molempia näitä kasvutekijöitähän on ehdotettu Parkinsonin taudin hoitoon. GDNF:a on jo tutkittu kohtalaisen paljon potilailla ja tulokset ovat olleet kovin ristiriitaisia. CDNF:n kliininen tutkimus on käynnissä Suomessa ja Ruotsissa ja alustavia tuloksia saataneen vuonna 2020.

Dos. Henri Huttunen Herantis Pharmasta ja prof. Mart Saarma Helsingin yliopistosta ovat laatineet CDNF kasvutekijästä laajan katsauksen, jossa arvioidaan CDNF:n mahdollisuuksia Parkinsonin taudin hoidossa verrattuna muihin kasvutekijöihin (18). Tämä on hyvä katsaus kasvutekijöistä Parkinsonin taudissa. (Herantis Pharma sponsoroi paraikaa menevää CDNF:n potilastutkimusta).