Tekstin koko

Muita tutkimuksia ja katsausartikkeleita (2019)

Dos. Domanskyin ryhmä Helsingin yliopiston Biotekniikan Instituutista on julkaissut 26-sivuisen yksityiskohtaisen ja kriittisen katsauksen oksidatiivisen stressin ja mikro-RNA:n yhteispelistä likipitäen kaikissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa, mukaan lukien PD. Heidän pääviestinsä on se, että monimutkaisia asioita ei pitäisi liikaa yksinkertaistaa. (16*).

Hiljattain hiiren aivostimulaatiosta ja hermokasvutekijöistä väitellyt neurokirurgi Huotarinen Helsingistä (nyt Kuopion Neurokirurgian klinikalla) on jatkanut tutkimuslinjaansa selvittämällä aivostimulaation hoidon tehoon vaikuttavia keskeisiä parametrejä. Hyvään hoitovasteeseen pyrittäessä tarvitaan korkeita virtalukemia, joilla on lievä ja lyhytvaikutteinen dyskinesioita lisäävä vaikutus. Aiemmin suosittiin matalampia sähkövirtoja. (17).

FT Pekka Postila ja FT Tomasz Róg Jyväskylän ja Helsingin yliopistosta pohtivat katsauksessaan, miten hermosolujen lipidikoostumus ja sen muutokset ovat keskeisiä mm. PD:n synnyssä. (18).

Turkulainen kontribuutio prekliiniseen PD-tutkimukseen on esitellä seulontamenetelmä (F-NiB eli Fragment – and Negative image-based). Sitä on sovellettu fosfodiesteraasi 10A:n estäjien seulontaan. Kaikkiaan löydettiin 14 yhdsitettä, jotka estivät ko. entsyymiä pitoisuuksilla 27 – 67 uM (IC50). Inhibiittoreiden arvellaan olevan hyödyllisiä neuroprotektiossa ja psykoosilääkkeinä. (19).

Prof. Koistinahon ryhmän Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoista syvälle menevä, perusteellinen 20-sivuinen katsaus valottaa solujen proteostaasin (valkuaisainetasapainon) merkitystä PD:ssa. Katsauksessa pyritään yhdistämään samaan pakettiin erilaisia näkökulmia aina proteiinin väärästä laskostumisesta, oksidatiiviseen stressiin ja alfa-synukleiinin sakkautumiseen. Myös PREP-estäjät on mainittu pitkässä hoitomahdollisuuksien listassa. (20*).

Saman ryhmän toinen perinpohjainen katsaus käsittelee aivojen tukisolukon yhden edustajan, astrosyyttien, luultua suurempaa merkitystä ja monimutkaisia vaikutuksia neurodegeneratiivisissa sairauksissa, joissa astrosyyttien toiminta on häiriintynyt. Hyväkuntoisille astrosyyteillä on osansa myös kantasoluhoitojen onnistumisessa. (21).

FaT Aaro Jalkasen (prof. Markus Forsbergin) ryhmä Itä-Suomen yliopistosta raportoi mahdollisesta rottamallista, jolla voisi tutkia PD:n unihäiriöitä. Striatumia vaurioitettiin osittain 6-OHDA:lla ja 5 viikon kuluttua tehtiin uretaaninukutuksessa toiminnallinen MRI-kuvantaminen. Vain vajaalla puolella rotista, sekä vale-leikatuilla että vaurioitetuilla, uretaanin aiheuttamat unimuutokset olivat osoitettavissa. Ero tuli esille muissa mittauksissa. 6-OHDA rotilla aivoalueiden välinen johtuvuus oli merkittävästi heikentynyt, toisin kuin  leikkaamattomilla tai vale-operoiduilla rotilla. (22).

Prof. Juha Partanen Helsingin yliopistosta on mukana laajassa (36 sivua) katsauksessa, joka käsittelee keskiaivojen dopamiinihermojen muodostumista sikiökehityksen aikana. Kehitystä säätelee 4 pääasiallista signalointijärjestelmää eri alueilla (floor plate, sonic hedgehog, wingles ja bone morphologic protein; nämä tuskin merkitsevät tavalliselle lukijalle mitään!). Samat järjestelmät ovat keskeisiä, kun halutaan tuottaa kantasoluista dopamiinisoluja. (23).

Helsingin yliopiston tutkijoita oli mukana tarttolaisen neurologin Pille Taban projektissa, jossa selvitettiin ”home-made” huumeen toksista vaikutusta, joka ilmenee L-dopa resistenttinä parkinsonismina. Huume on varsin suosittu ent. Neuvostoliiton osavaltioissa. Sitä on helppo valmistaa julkisen ohjeen mukaan pseudoefedriinistä ja kaliumpermanganaatista etikan avulla. Huume sisältää mm. mangaania ja metkatinonia (metcathinon), jotka molemmat ovat hermotoksisia. Tutkimuksessa yritettiin selvittää, kumpi komponentti on toksisuuden kannalta merkittävämpi ja onko vaikutus pre- vai postsynaptinen, ts. tuleeko vaikutus suorasta nigran dopamiinihermon vauriosta vai striatumin lyhyiden neuronien (GABAergiset, kolinergiset tai glutaminergiset neuronit) vauriosta. Hiirille annosteltiin joko mangaania, metkatinonia, ”home-made” seosta tai keittosuolaa 4 viikkoa 3 kertaa vuorokaudessa. Liikeaktiivisuutta ym. mitattiin viikoittain ja lopuksi tutkittiin aivoja histokemiallisesti, määritettiin useita hermomarkkereita ja tehtiin aivojen kuvantaminen (SPECT) Viikissä. Johtopäätös oli se, että molemmat komponentit ovat melko lailla yhtä toksisia ja vaikutus kohdistuu sekä dopamiinihermoihin (pääasiassa metkatinoni) että striatumin pikkuneuroneihin (pääasiassa mangaani). (24).