Tekstin koko

Parkinsonin tauti, antibiootti/mikrobiomitutkimukset

Kansainvälistäkin huomioita on saanut tutkimus, jossa selviteltiin antibioottien käytön ja Parkinsonin taudin riskiä Suomessa (1*), joka on jatkoa LT Filip Scheperjansin johdolla tehtyihin aiempiin mikrobiomitutkimuksiin Helsingin yliopiston neurotieteiden osastossa ja biotekniikan instituutissa ja HUS:n neurologian klinikassa. Tässä tutkimuksessa kerättiin rekistereistä kaikki vuosina 1998–2014 diagnosoidut Parkinson-potilaat Suomessa ja heitä vastaavat verrokit. KELA:n tilastoista kerättiin tiedot näiden ryhmien antibioottien käytöstä vuosina 1993–2014. Analyysiin kelpuutettiin lähes 14 000 Parkinson-potilasta ja runsaat 40 000 verrokkia.

Tutkijat havaitsivat, että aiempi, erityisesti laajakirjoisten tai antianaerobisten antibioottien käyttö lisäsi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Selvin riskin lisäys oli makrolidiantibioottien (esim. atsitromysiini, erytromysiini, klaritromysiini, roksitromysiini, telitromysiini) sekä klindamysiinin käytön jälkeen. Myöskin tetrasykliinien, sulfonamidi-trimetopriimin sekä sienilääkkeiden käytön ja Parkinsonin taudin riskin välillä havaittiin yhteyttä. Jo 10-15 vuotta ennen diagnoosia käytetty antibioottihoito lisäsi riskiä. Riskisuhteet eivät olleet kovin korkeita, korkeimmillaan noin 1,4 luokkaa eli näin arvioiden kyseessä on lievä tai kohtalainen taudin riskin lisäys. Tämä tutkimus lienee ensimmäinen maailmassa, jossa on tutkittu antibioottien käytön ja Parkinsonin taudin riskiä. Suomi on harvoja maita maailmassa, jossa ylipäätään tällainen tutkimus on mahdollista, kiitos Suomen hyvien rekisteritietojen.

Antibioottien käyttö muuttaa usein suoliston mikrobikoostumusta, joka voisi olla yhteydessä lisääntyneeseen Parkinsonin taudin riskiin. Uudet geeniteknologiset menetelmät ovat mahdollistaneet laajojen mikrobiomitutkimusten suorittamisen. Jo muutama vuosi sitten LT Filip Scheperjansin ryhmä havaitsi, että Parkinson-potilaiden ja terveiden ulosteiden mikrobikoostumus on erilainen. Vuonna 2019 ryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin 64 Parkinson-potilaan ja 64 kontrollihenkilön ulosteiden mikrobiomin muutoksia runsaan kahden vuoden seuranta-aikana (2*). Tutkimus osoitti, että mikrobiomin eroavaisuudet potilaiden ja kontrollihenkilöiden välillä pysyivät varsin samanlaisina seuranta-aikana. Tutkimus antoi viitteitä myös siihen, että tietty mikrobiomikanta voi olla yhteydessä taudin nopeampaan etenemiseen.

LT Filip Scheperjans kollegoineen on ollut laatimassa katsausartikkelia, jossa vedetään yhteen suoritetut mikrobiomitutkimukset Parkinson-potilailla (3). Katsaukseen on koottuna 16 eri tutkimuksen tuloksia. Yhteenvedossa todetaan, että tutkimusten välillä on paljon menetelmäeroja ja tuloksissa on paljon eroavaisuuksia, mutta tietyt mikrobiomimuutokset ovat havaittavissa lähes kaikissa tutkimuksissa. Kirjoittajat antavat ohjeita, miten yhtenäistää tämän alan tutkimusta. Kaiken kaikkiaan suoliston mikrobiomin ja Parkinsonin taudin välisten yhteyksien tutkimukset ovat huomattavasti lisääntyneet viime vuosina ja Suomi on ollut tällä tutkimusalueella aivan kärkipäässä.