Tekstin koko

Parkinson-potilaille sopimattomat lääkkeet

Artikkelissa ei ole käytetty lääkkeiden kauppanimiä, vaan lääkkeet on listattu yksinomaan niiden vaikuttavan aineen mukaan. Samaa lääkettä sisältäviä tuotteita myydään usein monilla eri kauppanimillä. Kauppanimiä tulee apteekkeihin vuosittain, samoin vanhoja poistuu. Lisäksi lääkkeiden patenttisuojan umpeuduttua tehokkaiksi tunnetuille ja hyvin myyville lääkkeille useimmiten ilmaantuu monia uusia kilpailijoita. Potilaan itsensä kannalta tämä voi näkyä mm. lääkkeen nimen ajoittaisena vaihtumisena apteekin pyrkiessä tarjoamaan samasta lääkkeestä hinnaltaan edullisinta vaihtoehtoa.

Ongelmattomat lääkkeet

Eri Parkinsonin taudin lääkkeitä, esim. levodopaa, entakaponia ja yhtä monista dopamiinin tavoin vaikuttavista lääkkeistä (amantadiini, bromokriptiini, kabergoliini, ropiniroli, rotigotiini, pramipeksoli) voidaan useimmiten käyttää ongelmitta samanaikaisesti toistensa kanssa. Usein se on jopa toivottavaa. Poikkeuksen tekevät selegiliini, rasagiliini ja safinamidi, joita ei saa käyttää samanaikaisesti yhdessä. Sen sijaan yksin käytettyinä ne voidaan yhdistää muihin Parkinsonin taudin lääkkeisiin.

Useimmat yleisesti käytettävät lääkkeet sopivat ongelmitta Parkinson-potilaille. Esimerkiksi tavallisten särky- ja kuumelääkkeiden (kuten esim. asetosalisyylihappo, diklofenaakki, ibuprofeeni, ketoprofeeni, meloksikaami, parasetamoli jne.) ja antibioottien (kuten penisilliini tai sulfa) ei pitäisi aiheuttaa ongelmia eikä niillä ole haitallisia yhteisvaikutuksia Parkinsonin taudin lääkkeiden kanssa. Muista tavanomaisista särkylääkkeistä poiketen on naprokseeni joskus saattanut pahentaa Parkinsonin taudin oireita. Antibiooteista poikkeuksena ovat norfloksasiini ja siprofloksasiini, jotka eivät sovi Parkinsonin taudissa käytettävien rasagiliini- eikä ropiniroli-lääkkeiden kanssa sekä linetsoli, jota ei pidä käyttää MAO B-estäjien (selegiliini, rasagiliini, safinamidi) kanssa. Samoin sopivat tavallisimmat vitamiinit, hivenaineet sekä hormonit, tosin näistä on vähän tutkimustietoa.

Vahvat psyykenlääkkeet eli neuroleptit

Vahvat psyykenlääkkeet eli neuroleptit ovat pääsääntöisesti sopimattomia, koska ne pahentavat kaikkia oireita. Lääkkeet aiheuttavat Parkinson-oireita sellaisillekin, joilla ei edes ole Parkinsonin tautia. Näillä lääkkeillä hoidetaan mm. aistiharhoja, aggressiivisuutta, levottomuutta, joskus masentuneisuutta, jopa unettomuutta. Tähän ryhmään kuuluvia lääkkeitä on listattu Taulukossa 1

Taulukko 1 Sopimattomia neuroleptilääkkeitä

flufenatsiini
flupentiksoli
haloperidoli
klooripromatsiini
klooriprotikseeni
levomepromatsiini
melperoni
perfenatsiini
perisiatsiini
sulpiridi
tioridatsiini
tsuklopentiksoli

Uudemmat neuroleptilääkkeet, kuten aripipratsoli, asenapiini, paliperidoni, ketiapiini, klotsapiini, loksapiini, lurasidoni, olantsapiini, risperidoni, sertindoli ja tsiprasidoni saattavat sopia vähän paremmin edellyttäen, että niitä käytetään hyvin pieninä annoksina. Neurolepteistä parhaiten on sopinut ketiapiini ja klotsapiini. Klotsapiinin käyttöön voi liittyä verimuutoksia, joiden vuoksi lääkitys on aloitettava aina sairaalassa ja verikokeita pitää ottaa säännöllisesti.

Masennuslääkkeet

Vanhemmat lääkkeet, kuten amitriptyliini- ja imipramiini-johdokset sekä doksepiini sopivat useimmiten. Niiden ns. antikolinerginen ominaisuus saattaa joillain potilailla vaikuttaa mm. muistia heikentävästi. Pertiptyl-niminen yhdistelmälääke on sopimaton, koska se sisältää aiemmin mainittua neuroleptiä (perfenatsiini). Sulpiridiä käytetään myös masennuslääkkeenä, mutta neuroleptinä (Taulukko1) se sopii yleensä Parkinson-potilaalle korkeintaan pienenä annoksena.

Uudemmista masennuslääkkeistä duloksetiini, mianseriini, milnasipraani ja mirtatsapiini sopivat, mutta niiden käyttö voi lisätä levottomat jalat -oireistoa. Samoin sopivat sitalopraamia tai essitalopraamia sisältävät masennuslääkkeet. Muista masennuslääkkeistä muutamien, kuten fluoksetiiniä ja paroksetiiniä sisältävät valmisteiden, on joskus kuvattu aiheuttaneen tai pahentaneen Parkinson-oireita. Niiden käyttöä lienee hyvä välttää. Agomelatiini on varsin uusi masennuslääke, joka vaikuttaa sopivan Parkinson-potilaille. Kokemusta lääkkeen käytöstä heillä on toisaalta varsin vähän. Masennuksen ja unettomuuden hoitoon käytettävä tratsodoni voi laskea verenpainetta ja voi sen vuoksi olla sopimaton monelle Parkinson-potilaalle.

Lääkevalmistajat eivät suosittele fluoksetiiniä tai fluvoksamiiniä sisältäviä masennuslääkkeitä käytettävän selegiliinin, rasagiliinin tai safinamidin kanssa. Myöskään useimpien muiden uudempien masennuslääkkeiden ja MAO B-estäjien yhteiskäyttöä eivät lääkevalmistajat suosittele. Näihin kuuluvat duloksetiini, milnasipraani, paroksetiini, reboksetiini, sertraliini, tratsodoni, venlafaksiini sekä kaikki mirtatsapiinia, sitalopraamia tai essitalopraamia sisältävät lääkkeet. Pieninä annoksina näiden käytöstä on kuitenkin varsin paljon käytännön kokemusta ilman ongelmia.

Masennuslääkkeenä käytetty moklobemidi ei sovi MAO B-estäjän (selegiliini, rasagiliini, safinamidi) kanssa, koska yhteiskäytössä verenpaine voi nousta vaarallisessa määrin. Myöskään masennuksen hoidossa ja tupakoinnin vieroituksessa käytettävä bupropioni ei sovi näiden MAO B-estäjien kanssa.

Masennuksen ja manian estoon käytettävät litium-valmisteet sopivat huonosti Parkinson-potilaille, koska ne aiheuttavat tai pahentavat usein vapinaa. Myös sekä manian että epilepsian hoidossa käytettävät natriumvalproaatti ja lamotrigiini voivat pahentaa vapinaa.

Yhdessä MAO B-estäjien (selegiliini, rasagiliini, safinamidi) kanssa

Joissakin yskänlääkkeissä käytettävä dekstrometorfaani ei sovi MAO B-estäjien kanssa. Myöskään kipulääkkeet petidiini ja tramadoli sekä yksi antibiootti (linetsolidi) eivät sovi MAO B-estäjien kanssa. Eriasteisia ongelmia saattaa liittyä myös eri masennuslääkkeiden samanaikaiseen käyttöön, kuten edellä kuvattiin.

Ahdistuksen hoidossa käytettävät lääkkeet

Ahdistuksen hoidossa käytetty buspironi yhdessä levodopan ja MAO B-estäjien (selegiliini, rasagiliini, safinamidi) kanssa voi nostaa verenpainetta.

Alpratsolaami, diatsepaami, klooridiatsepoksidi, loratsepaami ja oksatsepaami sopivat pieninä annoksina. Suurina annoksina ne voivat väsyttää ja aiheuttaa lihasheikkoutta, joka voi näkyä esimerkiksi huimauksena tai kaatuiluna.

Myös uudet unilääkkeet eli nukahtamislääkkeet (midatsolaami, tematsepaami, triatsolaami, tsolpideemi, tsopikloni) sopivat, tosin niitä ei pitäisi käyttää säännöllisesti.

Pahoinvointi- ja huimauslääkkeet

Proklooriperatsiini on neurolepti ja lisää oireita eikä sovi Parkinson-potilaalle. Myös metoklopramidi pahentaa oireita, mutta voi käydä tilapäisesti pieninä annoksina. Näitä lääkkeitä ei muutenkaan saisi käyttää jatkuvasti.

Sydän- ja verenpainetautien lääkkeet

Usein Parkinson-potilaan verenpaine pyrkii vuosien mittaan laskemaan. Lisäksi lähes kaikki Parkinson-lääkkeet voivat alentaa verenpainetta. Selegiliini voi joillain laskea verenpainetta merkittävästikin, vaikka useimmilla se ei sitä tee. Tämän vuoksi kaikkien verenpainelääkkeiden kanssa on oltava varovainen, vaikka ne eivät sinänsä Parkinsonin tautiin vaikuta. Niiden annostusta on vähennettävä tai joskus jopa käyttö lopetettava kokonaan, jos verenpaine laskee liikaa.

Joillakin kalsiumsalpaajilla voi olla neurologisia sivuvaikutuksia (ainakin amlodipiini, diltiatseemi ja verapamiili). Kalsiumsalpaajat ovat joskus pahentaneet Parkinsonin taudin oireita tai aiheuttaneet terveellekin Parkinson-oireita. Sydänlääkkeenä käytetyn amiodaronin on harvoissa tapauksissa raportoitu aiheuttaneen parkinsonismin oireita. Myös verenpainelääke klonidiini huonontanut levodopaa sisältävien Parkinson-lääkkeiden tehoa.

Muut valmisteet

Rautatablettien käyttö heikentää sekä levodopan että entakaponin pääsyä vereen ja näin huonontaa lääkkeiden tehoa. Jos mahdollista, rautatablettien ja näiden lääkkeiden ottamisen välissä pitäisi olla 2–3 tuntia. Se ei aina ole mahdollista, jos Parkinson-lääkkeitä käyttää neljä kertaa päivässä tai useammin. Tällöin rautatabletti voi olla parasta ottaa pari tuntia iltalääkkeen ottamisen jälkeen.

Myös ruuan valkuainen ja ns. terveysjuomien sisältämät aminohapot estävät levodopa-lääkkeiden pääsyä suolistosta vereen ja verestä aivoihin. Parhaiten levodopa imeytyy, jos sen ottaa noin ½–1 tuntia ennen ruokailua. Joillekin potilaille jopa suunnitellaan päiväajaksi valkuaisköyhä dieetti: tarvittavat valkuaisaineet otetaan silloin vasta iltalääkkeiden ottamisen jälkeen.

Fenytoiini on epilepsialääke, joka heikentää niin levodopan kuin monen muun lääkkeen tehoa. Papaveriiniä käytettiin mm. vatsakipujen hoidossa sekä aivoverenkierron parantamiseksi. Se ei ole enää reseptilääke, mutta sitä voi olla pieniä määriä mm. rohdoslääkkeissä. Se voi haitata levodopa-lääkkeiden vaikutusta.

Biperideeni on vanha Parkinson-lääke. Sen ns. antikolinergi-ominaisuus hidastaa suoliston toimintaa ja voi näin viivästyttää levodopan pääsyä vereen. Toisaalta lääke lievittää Parkinsonin taudin oireita. Antikolinergin käyttäminen yhdessä levodopan kanssa voikin olla hyödyllistä. Antikolinergisiä valmisteita käytetään myös lihaskouristusten hoitoon (orfenadiini) sekä vatsakipujen ja virtsarakon liikatoiminnan hoidossa (mm. butyyliskopolamiini, darifenasiini, fesoterodiini, hyoskiini, glykopyrroni, oksibutiniini, solifenasiini, tolterodiini, trospium), joten myös nämä lääkkeet voivat heikentää levodopan tehoa. Näitä valmisteita kannattaa ehkä ottaa eri aikaan kuin levodopa- ja entakaponi-lääkkeitä. Kahden tunnin ero yleensä riittää hyvin. Lisäksi eräs kohtuullisen yleisesti käytetty yhdistelmävalmiste, joka sisältää sekä metamitsolia että pitofenonia (Litalgin), voi suolistovaikutusten lisäksi laskea verenpainetta.

Impotenssin hoitoon käytettävät lääkkeet (avanafiili, sildenafiili, tadalafiili ja vardenafiili) voivat myös laskea verenpainetta. Siksi näiden valmisteiden kanssa on oltava varovainen, jos on taipumusta matalaan verenpaineeseen tai verenpaineen laskuun pystyyn noustaessa. Sama koskee eräitä eturauhasvaivaan käytettäviä valmisteita (alfutsosiini ja tamsulosiini), joita myydään useilla eri kauppanimillä.

Naishormonien vaikutusta kannattaa seurata. Tästä ei tosin ole Parkinson-potilaita koskevia hyviä tutkimuksia. Estrogeenien käyttöön on liittynyt Parkinson-oireiden lievittymistä, mutta myös niiden lisääntymistä mm. neuroleptien käytön yhteydessä.

Parkinson-lääkkeet amantadiini ja pramipeksoli erittyvät sellaisenaan munuaisten kautta. Siksi niitä suositellaan käytettäväksi varovaisesti yhdessä ja erityisen varovaisesti potilailla, joilla on munuaisen vajaatoimintaa.

 

Seppo Kaakkola, professori h.c.
Päivitetty 16.5. 2017