Tekstin koko

1. Ennen Kristuksen syntymää

On mahdollista, että Parkinsonin tautia on ollut ihmiskunnassa sen koko olemassaolon ajan. Vanhimmat säilyneet kuvaukset Parkinsonin taudista ovat lähes 5000 vuotta ennen Kristuksen syntymää nykyisen Intian alueelta. Sanskritinkielisissä teksteissä Parkinsonin taudin nimenä on Kampa Vata (tai yhteenkirjoitettuna Kampavata). (Näissä vanhoissa kuvauksissa on mahdollista, että osa potilaista on sairastanut Parkinsonin tautia tavallisempaa vapinasairautta eli essentiaalista vapinaa, mutta ainakin osalla on ollut todennäköisesti Parkinsonin tauti).

Mielenkiintoista on, että Kampa Vatan hoitoon käytettiin samettipavun siemeniä, joiden tiedetään sisältävän L-dopaa eli samaa lääkettä, joka on edelleenkin käytössä (nykyisin puhdistettuna L-dopana eli levodopana)[1, 2]. Sen ajan ihmiset eivät tietenkään tietäneet, mitä kemikaaleja siemenet sisälsivät, mutta kokemusperäisesti siis havaitsivat jo tuolloin levodopan suotuisan vaikutuksen oireisiin. Länsimaissa tämä asia keksittiin vasta 1960-luvun alussa, kuten myöhemmin ilmenee.

Myös muinaisessa Kiinassa tunnettiin Parkinsonin tauti paljon ennen Kristuksen syntymää. Nykyajan kemialliset analyysit ovat osoittaneet, että taudin hoitoon käytetyt perinteiset rohdostuotteet sisälsivät mm. antikolinergisiä ja monoamiinioksidaasi (MAO)-entsyymiä estäviä aineita, eli samoja lääkeaineita, joita nykyisinkin käytetään kemiallisesti valmistettuina Parkinsonin taudin hoitoon [3, 4]. Täten näillä rohdostuotteillakin on todennäköisesti ollut taudin oireita helpottavia vaikutuksia.

Raamatussakin on kuvauksia, jotka voisivat sopia Parkinsonin tautiin. Esim. Vanhassa testamentissa Saarnaajan kirjassa ”vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi” (Saarnaaja 12:3) ja Uudessa testamentissa Luukkaan evankeliumissa ”siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itsensä” (Luukas 13:11).
 

<< takaisin taudin historia -valikkoon